Akaan-Toijalan helluntaiseurakunnan historiikki on vain kuiva ja rapiseva paperi tai muutaman kilotavun tiedosto tietokoneen kovalevyllä, mutta seurakunnan historia koostuu monista siunauksista - mutta myös takaiskuista; siunaukset ovat Jumalan työtä ja takaiskut tavallisesti ihmisten aiheuttamia. Todellinen siunaus on se, että ihmisistä koostuva vapaan herätyksen seurakunta on elänyt ja toiminut paikkakunnallamme jo melkein 90 vuotta vuotta. Pyhän Hengen ihmeellisyydestä on toki julistettu Toijalassa ainakin kymmenen vuotta ennen seurakunnan perustamista, joten helluntaisanoma on elänyt Toijalassa pian sata vuotta.

Mainintoja Akaan historiassa

Tämän vuosisadan alussa Akaan seurakunnan kirkkoherra, Juho Lehto kirjoitti, että erilaisia lahkolaispappeja kierteli kyllä siellä täällä, mutta he eivät saaneet seurakunnassa mitään pysyvää aikaan. Eräät heistä julistivat jopa sellaisia oppeja, jotka eivät olleet Suomesta kotoisin. ”Pelastusarmeija, baptismi, metodismi, spiritismi, adventismi, helluntai-liike, russelilaisuus ym. ovat tännekin ryntäilleet, mutta huonolla menestyksellä. Hetken ovat hehkuneet, siten sammuneet.” (Akaan historia, s. 256) Saman kirjan sivulla 414 mainitaan, että rovasti Peltosen aikana erilaiset uskonnolliset lahkot, varsinkin helluntailiike, saivat paljon kannattajia. Tänä päivänä tiedämme, että helluntaiherätys on maailman suurin protestanttinen kristittyjen ryhmä, vaikka täällä Toijalassa, Kylmäkoskella ja Urjalassa olemme edelleenkin ”lahkolaisia”.

Nuoret miehet Jumalan asialla

Toijalan helluntaiseurakunnan historian voidaan katsoa alkaneen isänmaallisen ylioppilaan, Aarne Ylpön uskoontulosta. Aarne Ylppö oli aloittanut opiskelut oikeustieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä tarkoituksenaan valmistua tuomariksi. Hän oli tullut siellä elävään uskoon, keskeytti opiskelunsa ja alkoi pitää hengellisiä kokouksia kotikylässään Toijalassa. Kertoessaan opiskelunsa lopettamisesta Ylppö siteerasi jaetta Room. 10:4. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Pyhän Hengen toiminta avustajana uskoontulossa

Aarne Ylpön uskoontulossa kerrotaan Pyhän Hengen toiminnalla olleen merkittävä osuus. Erään ylioppilaille tarkoitetun kristillisen yhdistyksen juhlan jälkeen Aarne kutsuttiin Eino Heinosen asuntoon. Kutsujana oli Eino Manninen ja vuosi oli 1918. Asunnossa Eino Manninen ehdotti rukoushetkeä ja sen aikana Orivedeltä kotoisin oleva palvelustyttö puhui kielillä. Aarne Ylppö ymmärsi tätä kieltä ja sanoma paljasti Aarnelle hänen elämänvaiheensa lähivuosien ajalta. Rukoushetken jälkeen Aarne teki parannusta ja antoi elämänsä Herralle. Heti uskoontulonsa jälkeen Aarne Ylppö koki myös voimakkaan kutsun vankilatyöhön. Hän meni jopa Mathilda Wreden luo ja pyysi häneltä siunausta vankiloissa tehtävään evankelioimiseen. Mathilda Wrede siunasikin Aarne Ylpön työnsä jatkajaksi vuonna 1921. Mutta kuten sanottu, hän aloitti työn myös kotipaikkakunnallaan, Akaan Toijalan kylässä.

Toiminta alkoi rautatieläisten lukutuvalla

Vuonna 1920 Aarne Ylppö kutsui avukseen Eino Heinosen ja Eino Jussilan. Kokoukset pidettiin rautatieläisten lukutuvalla. Toijalassa levisi huhu, että Ylpön poika oli mennyt päästään pyörälle ja saarnaa väärää oppia - ei sinne voi mennä, se oppi on hyvin tarttuvaa laatua. Eino Heinonen muisteli myöhemmin, että aluksi näihin kokouksiin tuli vain muutama mummo, jotka olivat sitoneet huivin tiukasti korvilleen ja sanoivat: "Saarnatkoon pojat, ei tartu". Mummot ja muut vastustajat erehtyivät, sillä he olivat jättäneet laskuistaan pois Jumalan, joka rakasti heitäkin ja halusi antaa paikkakunnalle elävän herätyksen. Tästä oli osoituksena seuraavana vuonna (21.6.) 6.7.1921 Toijalan satamassa pidetty kastejuhla, jossa kastettiin ensimmäiset kahdeksan uskoon tullutta toijalalaista. Kastajana toimi Vilho Pylkkänen. Kansaa oli rannoilla ja veneissä seuraamassa toimitusta, eikä sitä millään tavoin häiritty.

Uskovaisilla ei ollut mitään omaa kokoontumispaikkaa.

Raamattua lukemaan ja rukoilemaan kokoonnuttiin Aarne Ylpön asunnossa, Ylpön navetan parvella tai puutarhassa. Työn johtoon tuli Yrjö Heinonen 1921 Aarne Ylppö sai toimen Konnunsuon vankilan opettajana ja työtä jatkoi Toijalassa Hiitolan pitäjästä tullut 17-vuotias nuorukainen, jolle Ylppö antoi tehtäväksi jatkaa työtä Toijalassa kutsumalla vierailevia puhujia ja kokoamalla uskoon tulleet yhteisiin tilaisuuksiin. Tämä nuorukainen oli seurakuntamme historian toinen avainhenkilö, Yrjö Heinonen, joka seisoikin vartiopaikallaan kuolemaansa asti.

Paikallisseurakunta hahmottuu

Saarnaaja Fabian Paakkarin (1870-1945) vieraillessa Toijalassa hän piti raamattutunteja paikallisseurakunta-asiasta ja opetti uskovia kantamaan vastuuta Herran työstä seurakuntana, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon (Ef. 3:10).

Seurakunnan perustaminen 15.1.1928

Siviä ja Aleks Kantelisen kotiin kokoontuivat Toijalan uskovat 15.1.1928 tarkoituksena järjestäytyä paikallisseurakunnaksi. Kokouksessa olivat asiantuntijoina Tampereen Saalemin edustajat Frans Lieslehto (ent. Lunden) ja Väinö Saukkonen. Seurakunnan nimeksi tuli Toijalan Saalem-seurakunta ja ainoaksi oppikirjaksi Raamattu. Seurakunnan ensimmäiset vanhimmat olivat Fabian Paakkari, Yrjö Heinonen ja Aleks Kantelinen. Seurakuntaan liitettiin 18 jäsentä. Seurakunnan perustajajäseniä olivat vanhinten lisäksi Ida Otava, Lydia Heinonen, Selma Salo, Kalle Salonen, Olga Salonen, Manda Helminen, Mandi Numminen, Vilma Helminen, Aino Laaksonen, Viktor Leppälä, Hilda Kaskela, Aarne Molander, Topias Alho, Henrika Alho ja Siviä Kantelinen. Maija Mäkinen liitettiin seurakuntaan 1932 ja Siviä Karhunen 1933. He ovat olleet seurakuntamme jäseninä pisimpään. 1920-luvun lopulla Suomessa oli 40 helluntaiseurakuntaa, joten Toijalan helluntaiseurakunta on maan vanhimpia.

Uskoontulleet erimielisiä seurakunta-asiassa

Uskovaisia Toijalassa oli enemmän kuin 18, mutta jotkut jäivät perustetun seurakunnan ulkopuolelle. Alusta lähtien uskovien joukko muodostui kahdesta ryhmästä, toiset ymmärsivät paikallisseurakunnan tärkeyden ja toiset, ns. helluntaiystävät, joita mm. Eino Jussila ja ensimmäisessä kastetilaisuudessa ollut Vilho Pylkkänen edustivat, eivät halunneet perustaa seurakuntaa. Kiistaa käytiin myös siitä, voivatko kasteella käymättömät henkilöt osallistua leivänmurtotilaisuuksiin. Vuonna 1941 seurakunnassa oli 33 jäsentä. Vuosina 1941-43 helluntaiherätyksessä kiisteltiin paljon paikallisseurakuntien raamatullisuudesta ja sinä aikana jäsenmäärä laski huomattavasti, ollen alimmillaan 19. 1.7.1944 pidettiin seurakunnassa kokous, jossa vieraili Eino O. Ahonen. Tässä neuvonpidossa moni entinen seurakuntalainen liitettiin uudestaan seurakuntaan ja jäsenmääräksi tuli 24. Suuria takaiskuja ei enää tämän jälkeen tullut ja seurakuntalaisten määrä on vuosien mittaan lisääntynyt tasaisesti. Perustamiskokouksessa mukana ollut Väinö Saukkonen osallistui seurakunnan työhön julistajana ennen sotia. Seurakunnan työntekijöinä ovat olleet sotien jälkeen Jaakko Heinonen 1947-48 ja 1950-54, Kaarlo Toivio 1955-56, Toivo Viitala 1956-59, Uuno Laakso oman toimen ohella, Erkki Jääskeläinen 1960-79, Sakari Närhi 1079-85, Pentti Haapaniemi oman toimen ohella, Esa Tasanen 1986-90, Jouko Koski 1990-94, Reino Tanner 1995,Harri Johansson 1995-2014 ja Juhani Kolehmainen, edell.

Rukoushuone rakennetaan

Seurakunta kokoontui alkuvuosina vuokrahuoneistoissa, kodeissa, mm. Hannes Laakson talossa ja seuroilta vuokratuissa juhlasaleissa. Sotien jälkeen ei ollut helppoa löytää aina kokoushuonetta ja kun seurakunnan jäsenmääräkin oli lisääntynyt, syntyi ajatus oman rukoushuoneen rakentamisesta. Aarne Ylpöltä ostettiin tontti ja perustettiin rukoushuoneyhdistys. Seurakunnan 20-vuotisjuhlassa jo kerättiin ensimmäinen uhri rukoushuonetta varten. Saman vuoden keväällä (1948) ostettiin puita metsästä ja sahautettiin laudoiksi. Rakennustyö alkoi. Lainan antoi Toijalan Säästöpankki. Rakennuksen valmistivat vesikattovaiheeseen Mauno Urhonen ja Johansson ja valvojana toimi rakennusmestari Salminen. Vuosina 1950-51 seurakunta rakensi siis nykyisen rukoushuoneensa Aarne Ylpön lahjoittamalle, Tienristi-nimiselle tontille ja se siunattiin tehtäväänsä 15.7.1951. Rukoushuoneen vihkiäistilaisuudessa Yrjö Heinonen mainitsee olleen vielä velkaa 400-500000 silloista markkaa. Rakennushistoriikin lopussa Yrjö Heinonen sanoi: ”Nyt meillä on huone, mistä olemme kiitolliset, mutta olemme samalla tietoiset siitä, että jos Herra ei saa meitä pitää nöyrinä, niin tämä on turhaa ja siksi pyydän, että ystävät muistatte meitä, että Jumala saa meitä murtaa ja antaa herätyksen, niin silloin on tämä huone oikeassa tarkoituksessa.” Rukoushuonetta on nykyiseen asuunsa saneerattu vuosina 1961, 1982, 1983 ja 1987. Kun rukoushuone oli saatu valmiiksi, siellä pidettiin ns. rakkausaterioita. Seurakuntalaiset laittoivat ruokia kodeissaan ja toivat ruoat ja alkuaikoina myös ruokailuvälineet kotoaan. Pitkän pöydän päissä olivat istumapaikat iäkkäimmille henkilöille. Ruokailun jälkeen lautaset vietiin kotiin tiskattaviksi, kun keittiötä ei silloin vielä ollut. Myös rukouskokoukset saattoivat kestää myöhään yöhön, kun ajan kulua ei huomattu Pyhän Hengen läsnäolon vuoksi.

Lähetystyö on ollut rakasta alusta lähtien

Lähetystyö on ollut seurakunnalle rakasta alusta lähtien. Lähettejämme ovat olleet mm. Lauri Joutseno Kiinassa, Mauri Viksten, Åke Söderlund sekä Jaakko ja Maire Heinonen Keniassa. Vuonna 1979 Toijalan ja Hyvinkään seurakunnat lähettivät Rauni Jääskeläisen Intiaan. Vuodesta 1992 Toijala vastasi hänen kannatuksestaan kokonaisuudessaan. Jouko ja Lahja Koski ovat olleet myös seurakuntamme lähettejä Kenian Korun raamattukoululla, mutta heidän kannatuksestaan ovat vastanneet pääosin muut pirkanmaalaiset seurakunnat. Seurakuntamme jäsenet Anne ja Sami Valpas olivat työssä Japanin suomalaisella koululla. Heidän kannatuksensa hoidettiin seurakuntien maksamien lähetyslasten koulumaksujen avulla. Tällä hetkellä seurakunnalla on osakannatuksella neljä lähettiä Afrikassa ja Aasiassa.

Vuoden 2017 lopussa seurakunta päätti liittyä Suomen Helluntaikirkkoon ja Toijalan Rukoushuoneyhdistys ry Saalem lakkautetaan. Seurakunnan uusi nimi on Akaan helluntaiseurakunta.